Pikkutytöt muuttivat omaan kotiin

 

Tänään koitti päivä, jolloin hiljaisuus saapui taas kenneliin. Molemmat siskoksista haettiin omiin koteihinsa tänään, ja kestää hetkisen että tähän äänettömyyteen taas tottuu. Ei lähde isojen koirien tassuista yhtä tarmokasta töminää, ei kuulu pikkukoirien painiääniä  eikä "unipurinaa". Taitavat Hippu ja Hilmakin olla vähän ihmeissään. Hilmasta kehkeytyi oikein hyvä nanny elikkäs hoitotäti pikkuisille, pikku pesut hoitui ja leikkiäkin harrastettiin. Mummikoira keskittyi lähinnä tapakasvatukseen, mutta tämä aamuna sai sitten mumminkin päällä kiipeillä, mikä olikin typyköistä tosi kivaa.

Siskosten viime temmellykset yhdessä pihalla

Mutta eron hetket koittivat, ensin lähti Karoliina kohti Puuppolaa, kuulamma meidän pitkämatkalaisemme otti matkan rennosti ja unisesti ja kotona on jo tutusteltu uusiin nurkkiin. Topakka pieni Kersantti Karoliinamme tunnetaan nykyään nimellä Siru.
Ei kai ihme jos Sirua nukutti koko matkan, niin hyvät leikit siskoilla oli vielä viimemetreillä. Tilda-Katriinakin ehti vetäistä kunnon päiväunet ennen kotiväen tuloa, ja unta riitti vielä senkin jälkeen. Hienosti oli sujunut Tildankin kotimatka, ja sielläkin tuntuu olevan samanmoinen paikkoihin totuttelu yms. meininki kuin siskolla Keski-Suomessa.  

Tilda, Dirlian Keep Kissing Me

Tilda jäi omistukseeni ja asuu sijoituskodissa Espoossa. Sirun lähdettyä, Tildan perhettä odotellessa meillä oli pieni söpöstelykuvaushetki uneliaan Tildan kanssa, työnjaolla Tilda söpösteli, minä kuvasin :D. Sen satoa tämän sivun kuvat. 

Veljilläkin kuuluu asiat olevan mallillaan. On kai siis kohta aika lopetella tämäkin pentublogi kun kaikki sen tähdet ovat muuttaneet koteihinsa. Kenties vielä lisään muutaman potretin jahka saan niitä selailtua puhelimesta, saa nähdä. 

Pikkuneidit temmeltää

Polttopuuhommia…

 Sanotaan että kun väki vähenee niin pidot paranee. Nyt kun elellään kahden aikuisen koiran ja kahden pikkukoiran taloudessa, niin näin voisi väittää. Pikkutytöt ovat sitten veljien poismuuttamisen saaneet olla aika paljon poissa pentuvankilasta kunhan olen itse kotona, ja aika kiva kaksikko he ovat temmeltäessään. Polttopuuhommat maistuu etenkin Karoliinalle joka usein tavataan polttopuukassista, ja riemulla riepotellaan muista lattialta löytyneitä asioita. Hippu-mummi antaa välillä tapakasvatusta siitä mikä on sopivaa ja mikä ei, ja sitten madellaan matona mummin edessä että päästään taas armoihin. Hilmalla iskee välillä tahtotila leikkiä ipanoiden kanssa tai ipanoilla, ja se sitten onkin kivaa kiipeillä Hilman päällä.

 Tänään koitti allekirjoittaneella paluu takaisin työelämään reilun viikon loman jälkeen, pikkutytöt viettivät päivän pentuvankilassa. Sanomalehdet ja peitot yms. oli sisustettu päivän aikana huolellisesti uuteen uskoon, jokuset pissat ja yhdet kakat sieltä löytyi. Neidithän kyllä osaavat hoidella vessa-asiansa ulos, kun vaan sinne pääsevät. Tänäänkin on vaihteeksi turkasen märkää ja sateista pimeyden lisäksi joten ei oikein houkuttele pidemmät ulkoilut. Pimeys ei sinällään tunnu neitejä haittaavaan, sinne häviävät lampunkantaman ulkopuolelle isojen koirien perässä tai vaikka erikseen ja itsekseen. 

Söpöstellään

Taas pieneni lauma

 Tänään vaihtui taas täydellinen akkavalta taloon, kun toinenkin pojista lähti omaan kotiinsa. Konsta pikku Konstaapelimme matkaili Klaukkalaan ja tottelee tästä eteenpäin nimeä Mako. Veljeksistä tuli siis melkein kaimat, mutta kumminkin se pieni ero...

Hyvin ja reippaana kuuluu Makokin ottavan omassa kodissaan nurkkia haltuun. Siskot täällä kotona olivat ehkä hetken aikaa vähän hämmentyneitä, kun yhtäkkiä riehukavereita ei ollutkaan kuin yksi, mutta ihan kivasti kaksikko keskenäänkin leikkii ja ulkona peräkanaa viipeltää. 

Nyt sitten elellään neljän koiran taloudessa ensi lauantaihin asti, jolloin tytötkin muuttavat koteihinsa. Ihan kuin jo nyt olisi vähän hiljaisempaa... Vähitellen talon arkielämä alkaa palautua "normaaliin". Viimeajat isojen koirien elämään on vaikuttanut pentujen tarpeiden laittaminen etusijalle kun valoisaakin on niin lyhyen aikaa juuri nyt. Tänään kuitenkin oli ihana ulkoilusää kaikkien lumimyräköiden jne jälkeen, ja kaksi ikionnellista luppakorvaa pääsi pitkästä aikaa juoksemaan täysin höyryin metsään kunhan ensin oli ulkoilutettu, leikitetty ja syötetty pikkutytöt uneen pentuvankilassa. 

Onnelliset

Kasper lähti omaan kotiin

 

Lyhyt video aamun ulkoilusta.

Tänään sitten oli siis se haikeaksi tiedetty päivä, kun pentuvankilassa alkaa väki pikkuhiljaa vähenemään. Aamulla ulkoiltiin kirpeässä aurikoisessa 7,5 asten pakkassäässä vielä täydellä joukolla, Hippu-mummi antoi välillä tapakasvatusohjeita ja Hilma sortui nyt Nadan kotiuduttua jopa hetkeksi pentujen leikkikaluksi. Sitten temmellettiin tavan mukaan hetki sisätiloissa ennen ruokailua ja ruuan jälkeen tulikin aika pian Uni-Jukka vieraaksemme.  Ja niin sitten koitti iltapäivällä hetki että Kasper lähti autoilemaan kohti Espoota. Reippasti pieni matkalainen kuulemma omaan kotiin reissasi, tai no... Matka kuulemma meni enimmäkseen sylissä nukkuen tai kiltisti istuen. Ja tästä eteenpäin  tämä pullukkainen pisamaposki tunnetaan nimellä Marko. 

Koska muuttoliike nyt alkoi, oli ryhdistäydyttävä myös nyt nelikon "loppupunnitukseen" ja kaivettava vaaka pentuhuoneen tavarakasojen alta esille. Henkilövaaka-syli-punnituksella he ovay hyvin hyvin tasapaksua sakkia. Sen mukaan pojat hipovat tai ovat jo ylitse viisikiloisia, tytöt tulevat ehkä 100-200g perässä. Tiedä nyt sitten tuon sylimittauksen tarkkuudesta, mutta ihania pullukoita he ovat kaikki. 

Heti kun yksikön on poissa, näyttää pentuvankilassa heti vähemmältä. Ja huomenna on taas autiompaa illalla. 

Ensimmäinen eron hetki

 

Vielä viimeiset painit mamman kanssa

Tänään oli pentujen elämässä edessä ensimmäinen suuri eronhetki, kun Nada lähti takaisin omaan kotiinsa. Vielä viimeiset painit vedettiin mamman kanssa pentuvankilassa ennen lähtöä. Nada lähti mielellään ja on kuulemma jatkanut välietapeista matkaansa mielellään kohti kotia. Pikkuväki puolestaan veti mamman lähdettyä kunnon päiväunet, ja sen jälkeen koitti niiden elämän ensimmäinen pimeässä ulkoilu. Ei aiheuttanut suuria tunteita, ja kaikki naperot pysyivät tallessa taskulampun kanssa zoomaillessa kuka vilistää missäkin.

Aamupäivällä ulkoiltiin valoisalla, siitä muutama kuva.

Huomenna sitten jatketaan haikeissa erotunnelmissa, kun ensimmäinen pikkuinen lentää pesästä.

Ensilumi

 

Karoliina ja Konsta

Ensilumi tuli eilen, kamala myräkkä, muttei outo valkoinen aine pahemmin pikkurymistelijöiden vauhtia hidastanut. Vauhtia on niin paljon jo, ettei videokuvaaja pysy oikein vauhdissa enää mukana, joten muutama kuvadokumentti tältä päivältä kun ulkoilusää ei ollut niin kurja, ja voitiin olla pidempään ulkosalla. Lumet alkoivat jo pihalta sulaa pois.

Kaiken tämän lumisouvin keskellä pennut ehtivät täyttää 7 vkoa, ja tuntuukin ihan uskomattomalta, että pojat tekevät jo viikonloppuna muuttoa omiin koteihinsa. Ensimmäinen muuttaja on kumminkin Nada, jonka äitiysloma on nyt ohi, ja huomenna edessä on paluu Turkuun ja Ullan kainaloon. 

Konsta lentää

Ulkoilun, sisätouhujen ja ruokailun jälkeen nukuttaa ihanasti

.

Sisäleikkejä

 

Tämänpäiväiset aamupäiväulkoilun jälkeiset eteisriehut mamman kanssa

Tänään oli kiva pakkaspäivä, ja pikkurymistelijät pääsivätkin pihalle temmeltämään kahteen kertaan, pilkkopimeällä on vielä hirvittänyt tuo poppoo pihalle pimeyteen päästää. Vauhtia heissä kyllä riittää, eikä tunnu pahemmasti päätä huimaavan. Joskus joku eksyy ihan yksikseen, ja silloin voi jostain kuulua piipitystä. Ulkoilun jälkeen on leikitty sisällä vankilan ulkopuolella, mikä antaa mahdollisuuden siivota vankila kunnolla ilman neljää luutussa roikkuvaa innokasta avustajaa. Eteisestä taitaa löytyä kaikkia jännää lattialle pudonnutta mitä on kiva riepottaa...

Ulkoilupäivä

 

Toinen ulkoilu

Eilen olis Suuri Päivä pikkukoirien elämässä, päästiin haistelemaan enemmän raitista ulkoilmaa ja ihmettelemään maata tassujen alla. Ilma oli harmaa ja tihkuinen, joten ulkoilu ei ollut kovin pitkäkestoinen. Vauhtia kumminkin riitti ihan alusta asti, kovin reippaasti pennut tutustuivat uuteen elementtiin. Ihan kaikkia pihan kolkkia ei ole vielä koluttu, kukaan ei ole käynyt saunan alla mylläämässä (mikä on tosi kivaa) ja tietääkseni ihan pihanperällekään ei kukaan ole vielä eksynyt.

Tänään otettiin uusinta kun kelikin oli paljon parempi, aurinko paistoi mutta tuuli oli navakkaa. Kovaa vauhtia taas piiperretiin ympäriinsä, avustettiin tötteröpää-mummia muurahaispesän hajottamisessa (joka tosin oli niin tärkeä homma että mummi antoi työmaalta lähtökäskyn) ja kipitettiin Nada-mamman ja Hilma-tädin perässä ympäriinsä. Mummikoiran käytöskoulutustakin saatiin, on hyvä oppia ettei isojen koirien naamalle saa hyppiä jne. 

Kuvausolosuhteet olivat hiukan haasteelliset, ensinnäkin pysyä pikkuviipeltäjien vauhdissa, kuka oli missäkin milloinkin, tuuli tuntuu humisevan kovaa videolla vaikkei se nyt ihan noin kovaa luonnossa humissut, ja kuvaaja yritti väistellä olemasta varjona parhaansa mukaan... Video on mitä on, mutta kuvastanee jotain tunnelmista.

Sitten vielä pieni vankilauutinen, pentuvankilan ovi kolahti nyt kokonaan kiinni, koska nyt kahtena aamuna Neiti Katriina on aitonut sieltä ylitse eteiseen. Sama akrobaattihan aloitti myös aikoinaan muoviakvaariosta paot, notkea neiti. Muut eivät ehtineet päästä nyt tästä harrastuksesta nauttimaan kun ovi saa nyt olla kiinni etenkin öisin. 

Sitten vielä asiasta kukkaruukkuun. Whatsup-viestit eivät välttämättä kulje minulle juuri nyt reaaliajassa, jostain syystä luurissa on koko ajan VPN poissa-päällä-poiss- jne. Videon saaminen Youtubeen kesti sen takia, ja someen pääsee myös kun pääsee. Jos tämä riesa jatkuu, täytynee yrittää selvitellä mistä moinen johtuu. Onneksi netti muuten pelittää. Mutta varmempi tapa pikaviestiä kuin whappi on siis vanha kunnon tekstiviesti.

Agilityharrastusta

Kissojen tunneli on pikkukoirista ihan hittituote, ja sillä leikkivistä pennuista on saatu monet hyvät naurut. Tässä videota eilisillan leikeistä. Melkoisia agilitytähtiä heistä taitaa olla kasvamassa ...😂

Porukan tiedot näkyvät nyt myös jalostustietokannassa, joten eiköhän rekisterikirjatkin pian postissa saavu...

Matkailupäivä

 

Matkailu on rasittavaa, kotiinpalattuakin vielä nukutti

Tänään sitten lähdettiin ensimmäiselle automatkalle aina yhtä eksoottiseen Sipooseen. Pakkailin pikkuväen matkabokseihin, tytöt toiseen ja pojat toiseen. Ei ikinä ole automatka eläinlääkärintarkastukseen ole mennyt yhtä hiljaisesti! Jo kotipihasta lähtiessä mietin että elääköhän ne vielä, kun takapaksista ei kuulunut pihaustakaan. Eikä koko matkalla. Eläinlääkäriasemalla piti pikkuiset herätellä uniltaan tutkimuksiin, kyllä he hiukan piristyivät ja hännätkin heiluivat. Saatiin tarkastukset tehtyä, heillä oli kaikki muuten ok, mutta Konstalla on napatyrä joka vaatii masuhierontaa, kanava on auki joten eiköhän tyrä toivottavasti sinne vielä vatsapeitteiden sisään katoa. Samalla saatiin mikrosirut, ja nyt pennut voikin rekata Kennelliittoon ja RuViin.

Ristiäisetkin on tietysti pidetty, Nadan ja Lakin junioreista tuli "Keep"-pentue. He ovat:

Dirlian Keep Your Head "Kasper"
Dirlian Keep It Simple "Konsta"
Dirlian Keep Your Secrets "Karoliina"
Dirlian Keep Kissing Me "Katriina"

Ai niin, yhtään valitusvirttä ei kuultu kotimatkallakaan. Koko reissun ainoat pentuäänet taisivat tulla Karoliinalta, joka tunsi hetken aikaa itsensä yksinäiseksi kun kämppäkaveri oli pöydällä tutkittavana. Heistä taitaa olla kasvamassa oikein reippaita matkailijoita. 

Pennut 6 vkoa

Kanankauloilla herkuttelua

 Aina välillä sitä havahtuu siihen, kuinka äkkiä aika menee. Uskomatonta ihan, että meidän tarmokkaat pikkupörrääjät täyttävät tänään jo 6 viikkoa. Enää puolitoista viikkoa, ja ensimmäiset varmaankin jo lentävät pesästä.

Tänään oli taas punnituspäivä, koska on 6-viikkoismadotuksen aika. Matkalaukkuvaaka hylättiin jo suosiolla ihan pikkuriehujen turvallisuussyistä, ja punnitus suoritettiin kasvattajan sylissä vähennyslaskuperiaatteella. Ennenkuin koko seurakunta vaipui uneen syömisen, tarmokkaan siivousavustuksen (siivousluuttuhan on keksitty ihan pienten koirien jahdattavaksi ja viihdykkeeksi) ja kanankauloillaherkutteluhetken uuvuttamana, ehdin punnita pienimmän ja (oletettavasti) suurimman , Karoliinan ja Kasperin. Painot olivat n. 2,6 ja 3,4 kg, eli kaikkinensa ihan kivasti on kasvettu, semmoista  ~450-500g viikkovauhtia.

Tänään siis nautiskellaam (yök!) vielä Canex-pastaa ja suoritetaan kynnenleikkuu. Ristiäisetkin olisi pidettävä ja nimet päätettävä. Heistä näyttäisi tulevan "Keep" pentue. Huomenna on edessä ensimmäinen automatka eläinlääkärintarkastukseen Söderkullaan, samalla saadaan mikrosirut. Jos yhtään säidenhaltijat suosivat eikä tule vettä kokopäivää, aloitellaan viikonloppuna valoisalla ulkoiluharjoittelut. Pennuilla on siis uusia asioita edessä lähipäivinä. 

Harjoiteltiin huomista matkailua

Isompaan vankilaan

 

Mitähän se ihminen meidän kodille tekee?

Tänään oli pennuilla edessä muuttopäivä, oli jo pakko saada enemmän riehutilaa että he saavat enemmän purkaa älillä jo aika runsasta energiaansa että sitten taas nukuttaisi ihanasti. Kasvattajan tehdessä vankilalaajennusta, pikkuväki majaili ja tarkkaili tilannetta näyttelyboxissa. Sieltä viimein päästyä alkoikin melkoinen ralli, uudet olosuhteet todettiin samantien ilman turhia ihmettelyjä oikein sopivaksi riehutantereeksi.

Ensiriehut isossa vankilassa. Vauhtia riitti... Voisiko esittää arvion, ettei heistä ehkä agilitykoiria ole kasvamassa... Tai sitten on. Kissatunneli on heistä hyvin mieluisa leikkikalu, mielenkiinnolla odottaen kauanko se kestää neljän villin walesikakaran riepotukset, kissat lienee hellävaraisempia. Riehuessa tuli kamala jano, ja sitten taas jatkettiin saman kaavan mukaan, kunnes uni vihdoin saapui. 

Iltaiset vähän söpömmät eikä niin riehakkaat iltapalan jälkeiset leikit.
Sitten tulikin ensin maitobaari ja sitten Nukku-Matti. 

Pennut 5 vkoa

Pikkuinen paininäyte

Pennut täyttivät eilen 5 vkoa, uskomatonta kuinka aika rientää! Kahden viikon kuluttua alkaa ensimmäisten lähtijöiden kotiuttaminen häämöttää ja reilun kolmen viikon kuluttua ollaan taas ihan vanhalla kokoonpanolla, kun Nadakin varmaan kotiutuu jo sitä ennen. Yritetään siis ottaa pikkuriiviöistä kaikki ilo irti sitä ennen. 

Eilenillalla olikin pennuilla todellinen seurapiiritapahtuma, kun saatiin tuvan täydeltä vieraita, Lakin kasvattaja, omistaja ja entourage. Pennut siirtyivät sylistä syliin ja saivat varmaan kerrankin tarpeekseen huomiota joka iikka kun arkioloissa saa tyytyä yhteen ja samaan kasvattajaan ja sen päällä kiipeilyyn. Kiitettävän kauan pikkuiset jaksoivatkin seurustella ennenkuin uni voitti. 

Tahdottais jo, jonnekin...

Viikonloppuna onkin taas edessä pentuvankilan laajennustyöt, pennut ovat jo niin kovia temmeltämään ja leikkimään ja kun vauhtiakin piisaa kiitettävästi, tarvitaan lisää tilaa touhuille. Ei oikein kuvaaminenkaan oikein onnistu kovin hyvin, ja kun yleensä puhelinkin on jossain ihan muualla kun on kivat tilanteet päällä. Tai niinkuin tänään, puhelin kyllä oli juu, onnellisena kuvailin olevinaan kivaa puppetouhuvideota, kunnes huomasin ettei se nauhoita...
Toivomus olisi myös, että vaikka lunta tuli viime viikonloppuna parhaimmillaan liki 20cm, ja koska (onneksi) kaikki on sulanut pois, toivotaan kovasti että tuo talvimainos oli vähäksi aikaa riittävä ja saadaan viettää suht lämpimiä ja kuivia marraskuun päiviä ja päästään pikkuhiljaa pikkuväen kanssa tutustumaan ulkoilmaan ja kotipihan ihmeellisyyksiin.