Katriina kurkkii suureen maailmaan
Lauantaina oli suuren mullistuksen päivä. Se alkoi niin, että aamulla kuuden aikaan koiraväen ruokittuani ajattelin että on vähintään kohtuullista ottaa jatkounet vapaapäivän kunniaksi kun arkiaamuina herätys lallattaa viideltä. Uudestaan herättyäni kuuluin jonkin ajan päästä pentukammarista piipitystä, ja vielä unenpöpperöisin silmin laskin pentupesästä kolme pentua. Kulta-Katriina löytyi toiselle puolen kammaria vaeltaneena. Kun sitten aamun mittaan muukin porukka esitti huomattavia motorisia taitoja nousta akvaarion reunalle kurkkimaan, oli lauantain ohjelmaan laitettava majanmuutto pentuvankilaan.
Pikkuväki otti muuttelut ja elämänmullistukset aika lunkisti. Minun siirrellessäni tavaroita porukka uinaili näyttelyboksissa, eikä kotiutuminen "uusiin nurkkiin" (vanhassa tutussa nurkassa) herättänyt kovin suuria tunteita. Uni tuli äkkiä ja kun maitobaarikin siellä kävi hetikohta ihmettelemässä, niin mikäs hätä pienoisilla, tärkein asia oli ja pysyi.
Uusiin nurkkiin totuttelu on tuonut jo uutuuksia pentujen elämään. Hilma on onnistunut useamman kerran luikahtamaan pentukammariin pentuja nuuskuttelemaan, Nada sitten pörisemällä häätää sen pois aarteidensa luota. Ei kyllä varmaan kestä enää kauankaan, kun Hippu-mummi ja Hilma saavat ihan rauhassa käudä vankilan seinien luona haistelemassa, viimeistään sitten kun vankila laajenee äärimmilleen. Nyt on tilaa sen verran jo, että kasvattajan rohjokin jo mahtuu sekaan, ja pikkukoirien suurinta hupia onkin harrastaa kiipeilyä ihmisolion jalkojen päällä. Aika hurmaavia pikku hiippareita he ovat muutenkin jo kaikissa touhuissaan, kehitys on ollut huimaa. Pulleroisen palleroisia tyytyväisiä pullukoita he ovat edelleen, Nadalla tuntuu maitoa riittävän hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti